Street Soccer on kattotermi monille jalkapallon epävirallisille muodoille. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa että osallistujat laittavat hupparit tai takit maalitolpiksi vaikkapa parkkipaikalla ja alkavat potkimaan palloa.

Katujalkapallo tässä muodossa on varmasti tuttua kaikille Etelä-Euroopassa tai etenkin Latinalaisessa Amerikassa matkustaneille: eri-ikäiset pojat muuntavat milloin minkäkin katutilan pelikentäksi. Näin ovat aloittaneet uransa myös monet jalkapallon legendat. Varsinaiset säännöt sovitaan pelaajien kesken ja vaihtelevat olosuhteiden mukaan.

Innokkaimmat harrastajat ovat kuitenkin myös standardoineet tästä oikeaa urheilulajia, ja erilaisia järjestöjä on perustettu, vaihtelevalla menestyksellä. Streetfootballword, Street Soccer USA ja SISM ovat ehkä tunnetuimpia. Asunnottomien jalkapallon turnaus Homeless World Cup on tosin siirtynyt nykyisin tekonurmelle.

Street Soccerin edistämiseen liittyy usein vahvasti sosiaaliset tavoitteet. Asunnottomien tilanteen parantamisen lisäksi keskiössä ovat olleet maahanmuuttajien kotouttaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen ja päihdekuntoutus. Erityisen tärkeäksi tämä on koettu maissa joissa suuret tuloerot estävät suurta joukkoa nuoria osallistumasta viralliseen seuratoimintaan.

Kaupallistaminen

Katujalkapallon koettu aitous ja karuus on toki huomattu myös markkinoijien keskuudessa. Varsinkin Niken näyttävä mainoskampanja toi lajille näkyvyyttä. EA Sports myi myös FIFA Street pelejä. Uusimmassa FIFA 20 pelissä katujalkapallo on mukana omana osionaan nimellä Volta Football. Kentät vaihtelevat pienistä areenoista koriskenttiin.

Vaikka street socceria voisi pitää lähtökohtaisesti antiteesinä varusteurheilulle, on siihen myös kehitetty omia kenkämalleja. Adidas X15 Boost näistä esimerkkinä. Myös erityisen kestäviä palloja on saatavilla, asfaltti ja betoni kun asettavat tässä omat haasteensa.

Katujalkapallo Suomessa

Suomessa ei tällä hetkellä järjestetä säännöllistä liigaa tai seuratoimintaa katujalkapallon puolella. Ehkä ns. oikean, kentällä pelattavan jalkapallon harjoitteluolosuhteet ovat kuitenkin täällä keskimäärin sen verran hyvät, että parkkipaikkafutikselle on vähemmän tilausta.

Säännöiltään toki vaikkapa koulujen kentillä kavereiden kesken pelattu futis muistuttaa paljon katujalkapalloa tai beach footballia. Pelimuoto määräytyy sen mukaan montako pelaaja on paikalla.

Katujalkapallon turnaukset ovat tyypillisemmin yritysten tai yhdistysten sponsoroimia, kertaluonteisia tapahtumia. Pelejä on nähty muun muassa Kampin aukiolla Helsingissä.

Aikuisten pienkenttäpelit

Niille aikuisille jotka haluaisivat pelailla jalkapalloa harrastemielessä, Suomen palloliiton harrastesarjat saattavat olla paras vaihtoehto, vaikka katujalkapallosta ei enää tässä ole kyse. Jokainen palloliiton piiri organisoi oman jalkapallon harrasteliigansa, ja sarjojen rakenne vaihtelee siten alueittain.

Palloliiton harrastesarjoissa on erilliset säännöt aikuisten pelaajien pienkenttäpeliin. Joukkueiden koko on seitsemän pelaajaa, mutta myös 6 voidaan aloittaa mikäli pelaajia jää uupumaan. Kentän pienemmän koon vuoksi maalivahdin toimintaa on rajoitettu. Hän ei saa potkaista palloa käsistään tai heittää sitä yli keskiviivan. Myöskään maalipotku ei saa kantaa ilmassa vastustajan kenttäpuoliskolle. Maalipotkun voi antaa mistä tahansa rangaistusalueelta.

Paitsiosääntöä ei ole. Rajaheitot toimivat samalla tavalla kuin isolla kentällä, sen sijaan rangaistuspotku suoritetaan 7,5 metrin etäisyydeltä.